|
Harrastus- ja tutkimusvinkkejä
DNA
näytteiden tallettaminen hyönteisistä
Kukkakärpästen talletus
Kukkakärpästen
preparointi
Lisää
kukkakärpästen preparoinnista
Kukkakärpästen
tappaminen asetonilla
DNA
näytteiden tallettaminen hyönteisistä
(Gunilla Ståhls-Mäkelä, henk. koht. tiedonanto).
Hyönteiset tainnutetaan normaalisti myrkkypullossa
(etikkaeetteri, kloroformi, kaliumsyanidi). Kunhan materiaali
säilytetään kuivassa, sitä voi käyttää 1-5 vuoden jälkeen.
Esim. pehmentäminen hajoittaa DNA:n. Oikein käsitellystä
yksilöstä riittää yksi takajalka DNA-analyysiin. Jos
materiaali on tuoretta (< 6 kuukautta), monella lailla
kerättyä materiaalia voidaan käyttää (esim. myös
malaise-pyydyksellä otetut) analyysissa onnistuneesti.
Näytteen pitkäaikaista säilyttämistä varten paras tapa on
kerääminen noin 90% viinaan, ja viinanäytteen säilyttäminen
pakastimessa -20C asteessa sen jälkeen. Viina olisi vaihdettava
muutaman päivän jälkeen jotta alkoholiprosentti säilyy
riittävän korkeana. Pakastimesta otettaessa näyte ei saa sulaa
lainkaan ennen DNA:n eristämistä. DNA:n hajoaminen on pahinta
pakastenäytteessä joka sulaa ja laitetaan takaisin pakkaseen.
Kukkakärpästen
talletus
(Tero Piirainen). Kukkakärpästen talletukseen maastossa voi
kätevästi käyttää koeputkia ("keskikokoisia",
läpimitta n. 15 mm, pituus n. 10 cm; SPS välittää vastaavia).
Koeputkeen pitää laittaa talouspaperin suikale keräämään
kosteutta. Tällöin samaan putkeen voi myös laittaa jopa 5-6
yksilöä, riippuen akrobatiataidoista, kun putkessa jo olevat
kärpäset pyrkivät
sieltä luonnollisesti pois... Putkesta kärpäset kannattaa
siirtää vasta reissusta palattua, yksilöt säilyvät elävinä
paremmassa kunnossa. Sillä voi olla vaikutusta myös värien
säilymiseen. Kuumalla ilmalla kärpäset heittävät veivinsä
helposti jo ennen myrkkypurkkia, jos aurinko pääsee
lämmittämään putkia liikaa. Myrkkypurkkina ei kannata
käyttää samaa purkkia kuin perhosille, sillä perhosten
siipisuomut tarttuvat helposti kärpästen karvoihin ja
pahimmillaan vaikeuttavat yksilöiden tunnistamista.
Kukkakärpästen
preparointi
(Tero Piirainen) Neulaan otukset samoin kuin perhoset keskeltä
selkää ja asetan itse tekemiini "levityslautoihin".
Laudoissa on styroksin päälle liimattu 1cm x 1cm haaparimoja,
joiden väleihin jää vuorotellen n. 3 mm ja 6 mm raot. Siten
samaan lautaan saa sekä pieniä että isompia kukkiksia. Yhdessä
laudassa on n. 8 rimaa (pituus n. 30cm), joten siihen mahtuu
helposti muutaman päivän otukset.
"Levitys" on hyvin yksinkertainen: koivet rakoon ja
siivet levälleen.Yleensä ei tarvitse käyttää mitään neuloja
tai liuskoja siipien asetteluun, en ole turhantarkka siipien
asennosta. Hankalimpia ovat ne, jotka nostavat siivet pystyyn
ylöspäin, mutta yleensä annan niiden olla silleen. Takaruumis
on syytä tukea joko neulalla tai pumpulitupolla tms., ettei se
tipahda maan
vetovoiman vaikutuksesta. Verrattuna esim. perhosten levitykseen,
kärpästen preparointi on nopeaa touhua, riippuu tietysti kuinka
hienosti koipia ja siipiä haluaa asetella.
Lisää
kukkakärpästen preparoinnista
(Sakari Kerppola, henk. koht. tiedonanto). Kukkakärpäset voi
levittää normaaleissa balsalaudoissa. Siivet olen pyrkinyt
saamaan tuohon 90 asteen kulmaan ruumiiseen nähden mahdollisimman
vähillä rei'illä. Joskus on kyllä pakko käyttää neulaa
niiden oikomiseen. Tällöin neulana käytän 0.1 mm mikrostiftiä,
jonka olen istuttanut tulitikun päähän. Olen myös oikonut
takajalat siten, että ne ovat siististi näkyvissä 45 asteen
kulmassa takaruumiiseen nähden. Etujalat preparoin siten, että
ne ovat näkyvissä siiven etureunan suuntaisesti, ikään kuin
perhosten tuntosarvet. Keskijalat olen vain taivuttanut ruumiin
alle piiloon. Jaloissa on monilla suvuilla tärkeitä
tuntomerkkejä ja niiden on oltava kunnolla näkyvissä. Monen
suvun lajien koiraiden genitaaleissa on tärkeitä tuntomerkkejä,
joista ne voidaan varmuudella määrittää (esim. Platycheirus,
Paragus, Eupeodes, Sphaerophoria, Cheilosia, Eristalis, Eumerus,
Neocnemodon, Pipiza ja Pipizella.). Genitaaleista ei useinkaan
tarvitse tehdä kunnon preparaattia. Riittää kun ne ohuen neulan
kanssa pyöräytetään esiin. Tämä onnistuu hyvin myös
myöhemmin kostutetuista yksilöistä. Naaraiden genitaaleista ei
ole määrittämisessä apua. Yksi hankala piirre muutamissa
Syrffi-suvuissa (esim. kauniit mustakeltaiset Chrysotoxum-suvun
lajit) on se, että lajien keltaiset kuviot muuttuvat jopa aivan
tumman ruskeiksi kuolleena. Stubbsin ja Falkin kirjassa on
esitetty, että pitämällä lajeja hengissä pimeässä
vähintään 24 h auttaisi tähän probleemaan (ne ehtivät
tyhjentää takaruumiinsa). Itselläni ei kovin hyviä kokemuksia
tästä kuitenkaan ole. Muualta kirjallisuudesta en oikein kunnon
neuvoja ole löytänyt.
Kukkakärpästen
tappaminen asetonilla
(Sakari Kerppola, henk. koht. tiedonanto). Asetonia voi
käyttää kukkakärpästen tappamiseen, samoin kuin
sudenkorentojenkin. Tällöin takaruumiin värit säilyvät
paremmin, sillä värithän ovat ruumiin sisäpuolella ja ne
ehtivät ennen kuolemaansa juoda nestettä, joka säilyttää
värit. Puhtaalla asetonilla värit säilyivät loistavasti, mutta
välittömästi kuollessaan ne myös muuttuivat niin koviksi,
että levityksestä ei enää tullut mitään. Yritin näitä
yksilöitä käyttää kostutuspurkissa, mutta jälleen upeat
keltaiset värit alkoivat muuttua ruskeiksi. Lisäämällä pirtua
asetooniin otukset säilyttävät levityskelpoisuuden, mutta
sopivan seossuhteen hakemisessa värien hyvän säilyvyyden ja
kovettumisen estämiseksi on vielä kokeilemista. Karvoista ei ole
huolta, sillä ne eivät näissä nesteissä liistaudu samoin kuin
vesi/astianpesuaine -seoksessa, jota käytän keltalautasissa.
|
