EnglishEtusivuLajistoTunnistusHavaintojaVinkkejäLinkkejä

Suomen kukkakärpäset - Syrphidae of Finland

Harrastus- ja tutkimusvinkkejä

DNA näytteiden tallettaminen hyönteisistä
Kukkakärpästen talletus
Kukkakärpästen preparointi
Lisää kukkakärpästen preparoinnista
Kukkakärpästen tappaminen asetonilla


DNA näytteiden tallettaminen hyönteisistä

(Gunilla Ståhls-Mäkelä, henk. koht. tiedonanto).

Hyönteiset tainnutetaan normaalisti myrkkypullossa (etikkaeetteri, kloroformi, kaliumsyanidi). Kunhan materiaali säilytetään kuivassa, sitä voi käyttää 1-5 vuoden jälkeen. Esim. pehmentäminen hajoittaa DNA:n. Oikein käsitellystä yksilöstä riittää yksi takajalka DNA-analyysiin.  Jos materiaali on tuoretta (< 6 kuukautta), monella lailla kerättyä materiaalia voidaan käyttää (esim. myös malaise-pyydyksellä otetut) analyysissa onnistuneesti.

Näytteen pitkäaikaista säilyttämistä varten paras tapa on kerääminen noin 90% viinaan, ja viinanäytteen säilyttäminen pakastimessa -20C asteessa sen jälkeen. Viina olisi vaihdettava muutaman päivän jälkeen jotta alkoholiprosentti säilyy riittävän korkeana. Pakastimesta otettaessa näyte ei saa sulaa lainkaan ennen DNA:n eristämistä. DNA:n hajoaminen on pahinta pakastenäytteessä joka sulaa ja laitetaan takaisin pakkaseen.


Kukkakärpästen talletus

(Tero Piirainen). Kukkakärpästen talletukseen maastossa voi kätevästi käyttää koeputkia ("keskikokoisia", läpimitta n. 15 mm, pituus n. 10 cm; SPS välittää vastaavia). Koeputkeen pitää laittaa talouspaperin suikale keräämään kosteutta. Tällöin samaan putkeen voi myös laittaa jopa 5-6 yksilöä, riippuen akrobatiataidoista, kun putkessa jo olevat kärpäset pyrkivät
sieltä luonnollisesti pois... Putkesta kärpäset kannattaa siirtää vasta reissusta palattua, yksilöt säilyvät elävinä paremmassa kunnossa. Sillä voi olla vaikutusta myös värien säilymiseen. Kuumalla ilmalla kärpäset heittävät veivinsä helposti jo ennen myrkkypurkkia, jos aurinko pääsee lämmittämään putkia liikaa. Myrkkypurkkina ei kannata käyttää samaa purkkia kuin perhosille, sillä perhosten siipisuomut tarttuvat helposti kärpästen karvoihin ja pahimmillaan vaikeuttavat yksilöiden tunnistamista.


Kukkakärpästen preparointi

(Tero Piirainen) Neulaan otukset samoin kuin perhoset keskeltä selkää ja asetan itse tekemiini "levityslautoihin". Laudoissa on styroksin päälle liimattu 1cm x 1cm haaparimoja, joiden väleihin jää vuorotellen n. 3 mm ja 6 mm raot. Siten samaan lautaan saa sekä pieniä että isompia kukkiksia. Yhdessä laudassa on n. 8 rimaa (pituus n. 30cm), joten siihen mahtuu helposti muutaman päivän otukset.

"Levitys" on hyvin yksinkertainen: koivet rakoon ja siivet levälleen.Yleensä ei tarvitse käyttää mitään neuloja tai liuskoja siipien asetteluun, en ole turhantarkka siipien asennosta. Hankalimpia ovat ne, jotka nostavat siivet pystyyn ylöspäin, mutta yleensä annan niiden olla silleen. Takaruumis on syytä tukea joko neulalla tai pumpulitupolla tms., ettei se tipahda maan
vetovoiman vaikutuksesta. Verrattuna esim. perhosten levitykseen, kärpästen preparointi on nopeaa touhua, riippuu tietysti kuinka hienosti koipia ja siipiä haluaa asetella.


Lisää kukkakärpästen preparoinnista

(Sakari Kerppola, henk. koht. tiedonanto). Kukkakärpäset voi levittää normaaleissa balsalaudoissa. Siivet olen pyrkinyt saamaan tuohon 90 asteen kulmaan ruumiiseen nähden mahdollisimman vähillä rei'illä. Joskus on kyllä pakko käyttää neulaa niiden oikomiseen. Tällöin neulana käytän 0.1 mm mikrostiftiä, jonka olen istuttanut tulitikun päähän. Olen myös oikonut takajalat siten, että ne ovat siististi näkyvissä 45 asteen kulmassa takaruumiiseen nähden. Etujalat preparoin siten, että ne ovat näkyvissä siiven etureunan suuntaisesti, ikään kuin perhosten tuntosarvet. Keskijalat olen vain taivuttanut ruumiin alle piiloon. Jaloissa on monilla suvuilla tärkeitä tuntomerkkejä ja niiden on oltava kunnolla näkyvissä. Monen suvun lajien koiraiden genitaaleissa on tärkeitä tuntomerkkejä, joista ne voidaan varmuudella määrittää (esim. Platycheirus, Paragus, Eupeodes, Sphaerophoria, Cheilosia, Eristalis, Eumerus, Neocnemodon, Pipiza ja Pipizella.). Genitaaleista ei useinkaan tarvitse tehdä kunnon preparaattia. Riittää kun ne ohuen neulan kanssa pyöräytetään esiin. Tämä onnistuu hyvin myös myöhemmin kostutetuista yksilöistä. Naaraiden genitaaleista ei ole määrittämisessä apua. Yksi hankala piirre muutamissa Syrffi-suvuissa (esim. kauniit mustakeltaiset Chrysotoxum-suvun lajit) on se, että lajien keltaiset kuviot muuttuvat jopa aivan tumman ruskeiksi kuolleena. Stubbsin ja Falkin kirjassa on esitetty, että pitämällä lajeja hengissä pimeässä vähintään 24 h auttaisi tähän probleemaan (ne ehtivät tyhjentää takaruumiinsa). Itselläni ei kovin hyviä kokemuksia tästä kuitenkaan ole. Muualta kirjallisuudesta en oikein kunnon neuvoja ole löytänyt.


Kukkakärpästen tappaminen asetonilla

(Sakari Kerppola, henk. koht. tiedonanto). Asetonia voi käyttää kukkakärpästen tappamiseen, samoin kuin sudenkorentojenkin. Tällöin takaruumiin värit säilyvät paremmin, sillä värithän ovat ruumiin sisäpuolella ja ne ehtivät ennen kuolemaansa juoda nestettä, joka säilyttää värit. Puhtaalla asetonilla värit säilyivät loistavasti, mutta välittömästi kuollessaan ne myös muuttuivat niin koviksi, että levityksestä ei enää tullut mitään. Yritin näitä yksilöitä käyttää kostutuspurkissa, mutta jälleen upeat keltaiset värit alkoivat muuttua ruskeiksi. Lisäämällä pirtua asetooniin otukset säilyttävät levityskelpoisuuden, mutta sopivan seossuhteen hakemisessa värien hyvän säilyvyyden ja kovettumisen estämiseksi on vielä kokeilemista. Karvoista ei ole huolta, sillä ne eivät näissä nesteissä liistaudu samoin kuin vesi/astianpesuaine -seoksessa, jota käytän keltalautasissa.


 

http://www.tam.pp.fi/syrph

syrph@tam.pp.fi

Suomen kukkakärpäset

Syrphidae of Finland